Intranet-ammattilaiset puhuvat paljon intranetin jatkuvasta kehityksestä, ja siitä miten intranettia on kehitettävä systemaattisesti vuosittain. Kuulostaa kauniilta ja loogiselta. Valitettavasti realismi on sitä, että hyvin, hyvin harvaa intranettia oikeasti kehitetään säännöllisesti sen jälkeen kun se on kerran julkaistu.
Yleensä sisällöntuottajista on imetty kaikki mehut viimeistään siinä vaiheessa kun intranet on ollut julkaistuna muutaman kuukauden. Tämän jälkeen aktiivisuus intranetin parantamista kohtaan laskee dramaattisesti. Uutiset toki julkaistaan ja sisältöjä pidetään ajantasalla, mutta sen suurempiin ponnistuksiin ei yleensä energia ja aika vain riitä.
Tästä syystä oma suositukseni on ollut jo jonkin aikaa, että intranetteihin kannattaa varsin usein suhtautua projektimaisesti – eli kerralla kuntoon ne asiat mihin budjetti riittää – ja kun homma toimii ja käyttäjät tykkäävät, niin kehittäjät voivat ottaa parin vuoden hengähdystauon.
Myös liian rohkeisiin vaiheistamisiin suosittelen suhtautumaan varauksella. On kovin yleistä, että suunniteltu vaihe 2 ei koskaan toteudu kun seuraavan vuoden budjetista ei löydykään rahaa tai projektipäällikkö päättää vaihtaa työpaikkaa. Sitten vuosien kuluttua ihmetellään kun jotkut asiat ovat edelleen hieman omituisesti – koska jatkokehitysvaiheeseen siirrettyjä perustoimintoja ei koskaan tehtykään.
On tärkeätä, että jo intranetin ensimmäinen kehitysvaihe sisältää kokonaisuuden jonka kanssa voi tarvittaessa elää sen seuraavat viisi vuotta.
Tärkeintä on kuitenkin yleensä saada taloon vain uusi, parempi intranet järkevässä ajassa ja kohtuullisella budjetilla. Kaikkien organisaatioiden ei tarvitse sitoutua jatkuvan kehityksen tiekarttaan ja intranet-kehitysryhmien jatkuviin kokouksiin.
Tilaa blogin Parhaat palat -kooste, uutiskirje, joka ilmestyy noin neljä kertaa vuodessa.
Intranet-ostajan opas 
14.11.2012 at 18:19
Tästä aiheesta löytyy verkosta varsin hyvin keskustelua. Yksi artikkeli tässä, ja etenkin kommenttiketju on hyvää tavaraa. Tuo artikkeli siis ottaa täysin erilaisen kannan, mutta eihän tässä tietysti siitä olekaan kyse etteikö jatkuva kehitys olisi parempi vaihtoehto – vaan siitä, että projektina kehittäminen ei ole niin älyttömän paha asia jos resurssit ovat rajalliset. Tuolla kommenteissa tosin todetaan myös se, että intran lanseeraus on 6kk prosessi, ei kertalaaki. Se on hyvä muistaa silloinkin kun suhtautuu projektina.
http://intranetizen.com/2012/07/25/big-bang-theory-for-intranets/
TykkääTykkää
7.12.2012 at 18:24
Tässä myös toinen tuore artikkeli samasta aiheesta: http://jboye.com/blogpost/mind-the-gap-also-when-developing-your-intranet/
Tuossa jutussa hyvin korostetaan sitä, että tärkeintä on tiedostaa oman organisaation kehitysnopeus ja sen ristiriita oman intran nykytilan suhteen. Joskus riittää pienetkin kehitysaskeleet, joskus tarvitaan aina silloin tällöin projektimaisia kehitysaskeleita ja joskus sitten pitää olla melkein jatkuvassa kehitysmoodissa jotta odotukset eivät karkaa liian kauaksi todellisuudesta.
Vaikeintahan tämä on etenkin isoille organisaatioilla joilla on hyvin erilaisia työntekijäryhmiä saman katon alla (esim. isot kaupungit). Näillä on usein tilanteena se, että tietotyöläisille se odotukset/nykytila-gappi on väistämättä iso, kun taas prosessityöntekijöille (esim. sairaanhoitajat, bussinkuljettajat, opettajat) intranet voi olla jopa enemmän kuin ehtii omaksua ja käyttää nykyisessä työssään. Tällaisissa tilanteissa on tarvetta jopa eriäville konseptillisille ratkaisuille. Esim. tietotyöläisten tarvitsemia palveluita voidaan keskittää vaikkapa ryhmätyötiloihin, ja näin voidaan koko organisaation yhteinen intranet suunnata kaikille yhteisten tarpeiden palvelemiseen.
TykkääTykkää